En ole varmaan koskaan aikasemmin ollut yksin leffassa, en muista näin tapahtuneen edes kotipaikkakuntani pienessä elokuvateatterissa, jota ei kyllä enää edes olekaan.
Olo oli omituisen vapaa ja lähes euforinen, sillä ei ollut ketään toista jonka kanssa sopia menoista ja vessassa käymisestä. Sai mennä ihan oman kellon mukaan ja olinkin hyvissä ajoin teatterin aulassa istumassa tyhjällä penkillä ja lukemassa ostamaani pokkaria (joka muuten on Ajallisesti sopiva leffa oli Tähtitaivas talon yllä, -traileri alla.
Leffa siis kertoo kolmesta naisesta, jotka elävät 40-, 70-, ja 2000-luvuilla, naiset ovat samasta sukupolvesta ja jokaisen elämänvaihe erilainen. Kaikkia yhdistää sukutila maaseudulla ja ihimissuhteiden hankaluus, sekä tähtitaivas :)
Leffa jäi hieman avoimeksi ja mielelläni katson uudestaan tämän, koska silloin ei tarvitse alussa keskittyä aikakausien vaihdoksiinkaan niin paljon ja voi etsiä syvällisemmät vaikutukset. Luulen, etten kuitenkaan ymmärtänyt vielä sitä kaikkein syvintä olemusta lefafsta, vaikka ensinäkemältä siitä pidinkin.
