Mitä jos ei jossittelisi?

"Jos olisin hoitanut tätä paremmin, tämä olisi vielä elossa"

Jos minä olisin tehnyt joskus eri tavalla, voisin ehkä olla jossain ihan muualla. Jos olisin huomauttanut asiasta, ei minulla nyt olisi uutta pyyhettä likaisen tilalla. Jos olisin syntynyt ihan eri kaupunkiin, en olisi kokenut tätä pientä ärsytyksen tunnetat juuri tällaisenaan, olisinko kokenut ollenkaan, sitä en tiedä.
Tänään se tapahtui! Apua! Jossittelin pitkästä aikaa!
Jokin napsahti aivoissa ykskaks ja viskasin turhautuneisuuttani pyyhkeen likavaatteiden sekaan, koska se ei enää ollut puhdas vaan meikkivoiteen ja muun pakkelin lioittama. Todella pitkään meni niin, että en jossitellut yhtään mitään. Ajattelin, että se mikä on mennyt on tapahtunut juuri niin kuin on eikä palaneita pullia saa enää raaoiksi. Luin joku aika sitten Cosmopolitanista, että kädet saippualla peseminen lopettaa jossittelun. Minulla se tänään laukaisi jossittelun. Olen siis poikkeus säännössä.

Te kaikki tiedätte sanan jos. Niinhän? Mitä jos... entä jos... mutta jos... Ei ehdoton kyllä vaan ehdollinen jos.

Toiveajattelua voi rakentaa tuon kolmikirjaimisen sanan ääreen: Jos voitan lotossa, ostan uuden auton. Valmistun kolmen vuoden päästä, jos ei mitään merkillistä tapahdu. Hankin pitkäkarvaisen collien, jos minulla on varaa.
Eikö nuokin lauseet näytä paremmilta ja enemmän tavoittelun arvoisilta esimerkiksi näin: Ostan uuden auton (ja se piste todella tulee tämän päälauseen jälkeen). Valmistun kolmen vuoden päästä.
Hankin pitkäkarvaisen collien kun minulla on varaa.
Nuo lauseethan ovat periaatteella samat, mutta näyttävät nyt enemmän siltä, että voivat toteuakin. Jos sanan tilalle muuttaessa kun sanan lause on todellisempi. Se ei ole silloin enää pelkkää toiveajattelua vaan konkreettisempaa.

Kokeilen tänään olla jossitelematta enempää. Jossitellessani pitädyn seuraavan päivän karkkilakossa.